Työ- ja elinkeinoministeriö teetätti turkulaisella muotoilutoimisto Provokella vuonna 2010 selvitystyön, jossa käsiteltiin muotoilun muuttuvaa roolia, sen mukaan muotoilu laajenee horisontaalisti vaikuttamaan yhä useampaan liiketoiminnan muotoon. Selvitystyötä on referoitu useasti Tem:n kansallisen innovaatiostrategian ”kysyntä - ja käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta” – toimenpideohjelmassa. Muotoilun koulutuksen lopettaminen Turun ammattikorkeakoulusta on tätä taustaa vasten käsittämätön toimenpide ja kertoo siitä, miten Opetusministeriössä innovaatiostrategiaan suhtaudutaan.
Lopetettavaksi määrätty Turun ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelma valmistaa opiskelijoita teollisuuden ja kaupan palvelukseen, muotoilu on eräs teollisen tuotekehityksen ja innovaatiotoiminnan tärkeimmistä elementeistä. Perinteinen ja ilmeisesti yhä vallalla oleva ajattelu sekoittaa keskenään taiteilijavetoisen taideteollisuuden ja hyödyke- ja palvelumuotoilijavetoisen, teollisuudelle ja kaupalle tehtävän muotoilutyön. Yleinen käsitys tuntuu edelleen olevan, että muotoilu on pelkästään tuotteiden kaunistamista.
Todellisuudessa muotoilijan tehtäväksi on tullut toimia strategisen suunnittelun, tuotesuunnittelun, markkinoinnin ja käyttäjän välisenä yhdistävänä tekijänä ja hyvän muotoilijan on kyettävä kommunikoimaan kaikkien näitä edustavan tahon kanssa. Tällainen työskentelytapa on noussut viime vuosina korkeaan kurssiin myös liiketoiminnan yritysgurujen suussa ja siitä käytetään nimeä ”design thinking”. Muotoilun koulutuksessa sitä kutsutaan muotoilijan arkiajatteluksi, sillä menestyäkseen muotoilijan on osattava omaksua tilaajan ja asiakkaan näkökulma tuotteen käyttötilanteesta. Sama ajattelu pätee myös palvelujen suunnitteluun, sillä toiminnan, toimintaympäristön ja asiakkaan ymmärtäminen on johtanut uudenlaisen käsitteen, palvelumuotoilun syntyyn. Apple on hyvä esimerkki onnistuneesta palvelujen muotoilusta.
Turun ammattikorkeakoulussa muotoilu on pari vuotta sitten siirretty Tekniikka ympäristö ja talous – tulosalueelle – Innovaatioakatemiaan- mikä kertoo ammattikorkeakoulun viisaasta ajattelusta. Teollisuuteen tehtävä muotoilutyö nivotaan jo opiskeluaikana osaksi verkostoa johon asettuvat niin tekniikan, tuotannon kuin myynninkin opiskelijat. Jo nyt on havaittu, että projektit ovat saaneet paremmin rahoitusta kun niihin on liitetty muotoilu mukaan. Vastaavaa työskentelytapaa noudatetaan Aalto-yliopistossa moninkertaisella hinnalla, ammattikorkeakoulussa työ on osa opetusta ja TKI -toimintaa ja siksi edullista. Opetusministeriö kuitenkin katsoo että ”tarkoituksenmukaisuussyistä” Turussa ei tarvita tällaista koulutusta! Omituiseksi tilanteen tekee se, että Turun seudulla on runsaasti muotoiluintensiivistä teollisuutta ja alueella on huomattavan vahvaa muotoilun liiketoimintaa, ehkäpä laajinta koko Suomen mittakaavassa.
Kulttuurin alalle sijoittuvan muotoilun koulutusohjelman lakkauttamista perustellaan myös muotoilijoiden huonolla työllistymisellä, ovathan kulttuurin alan työllistymisluvut osittain varsin alhaisia. Kulttuurialan työllistymisen tunnusluvuissa on kuitenkin selkeä vääristymä, sillä laskelmiin liitetään kaikki taiteen alan ei-työlliset. Muotoilijat harvoin ovat vapaita taiteilijoita ja he saattavat sijoittua myös tehtäviin, joissa usein nimikkeenä on jokin muu kuin muotoilija. Koulutuksessa opiskelijat saavat valmiudet myös työllistää itsensä, siitä osoituksena on turkulainen vahva nuorien muotoilijoiden yhteisö, joka viimeisen kolmen vuoden aikana on perustanut yli 50 muotoilun alan yritystä. Suotta ei Turkua pidetä elinvoimaisena ja raikkaana muotoilukaupunkina.
Muotoilun koulutuksen lakkauttaminen näin vahvasta muotoilukaupungista on käsittämätön ehdotus ja mojova potku vuoden 2011 kulttuuripääkaupungille, kipeästi tuolta vuoden 2012 muotoilun pääkaupungin suunnalta. Aluepoliittisesti se aikaansaa toimivan ja tarpeellisen koulutusalan siirtymisen pääkaupunkiseudulle ja osaltaan rapauttaa rakennemuutoksen alla olevan alueen kehitysmahdollisuuksia.
Muotoilun koulutusta ei saa lopettaa, vaan päinvastoin sille on osoitettava mahdollisuus kasvattaa entisestään TKI–toimintaansa kotimaassa ja ulkomailla. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjän, eli viime kädessä Turun kaupungin, on nähtävä muotoilun tärkeä osallisuus alueen luovuusintensiivisten yritysten sisällössä ja varmistettava sen iskukyky osana uutta tulevaa Turun ammattikorkeakoulun Kupittaan kampusta. Ilman ylläpitäjän ja alueen yritysten aktiivisuutta viestiä tuskin opetusministeriössä kuullaan.
Pekka Mannermaa
Teollinen muotoilija, päätoiminen muotoilun tuntiopettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti